Menin tänään jumppatunnille on-off tunnelmissa: oli vähän, että ei voisi vähempää kiinnostaa ja mua närästi, mutta kuitenkin fiilistely sen hyödyistä ja innosta käydä tässä tietyssä jumpassa ajoi mut sinne. Jo viime kerralla pistin merkille, että sinne on ilmestynyt tekstiiliurheilijoista muodostuva muutaman naisen lauma, näähän käy selvästikin ihan innoissaan tällä tunnilla ja se on musta hyvä asia: niinhän mäkin käyn ja syystä että se on kivaa. Eihän siinä mitään, ajattelin viimeksi että he olisivat ihan randomina tulleet katselemaan mikä tunti tää on, kokeilemaan koska en ollut heitä aikaisemmin nähnyt.

Tänään he tulivat siis uudestaan ja olivat jumalauta kyllä niin ollakseen ettei mitään rajaa! Mua niin vituttaa semmoset yli-innostuneet jumpparit jotka tyyliin "tietävät kaiken, osaavat kaiken ja opettavat tietämyksiään muillekin halusit sitä tai et". Nämä kaakattavat kanat vilkuilivat koko tunnin ympärilleen ja katselivat muita, olivat olevinaan asiantuntijoita mikä kyseiseen jumppatuntiin tulee ja kovaan ääneen sitten olivat neuvoneet toisiaan, että miten kukaan ei pidä vatsaansa tiukkana mutta pidä sä! Mulla on oltava joku sisäinen antipatia tai patoutuma kun en millään voi sietää tommosia, ja tästä patoutumasta itsessäni en ole ilmeisesti tietoinen, joka tapauksessa mua niiiiiiiiiiiiiin ärsytti tänään odottaa aulassa jumpan alkamista kun tämä kaakattava kanalauma ensin kaakattivat pukuhuoneessa kuinka tämä tuleva jumppa on niin erinomaisen ihanan valloittavan hyvä kropalle ja mielenterveydelle ja kuinka se on vaan niin paras kaikista ja sitten odotusaulassa jälleen kaakattivat keskenään kovaan ääneen kuinka juuri hän on niin perehtynyt tähän tiettyyn lajiin, kuinka se on vaikuttanut häneen positiivisesti (siinä sitten kehuivat kilpaa) ja kaikki vuorotellen mittailivat nikefitdry-paidoissaan ja adidas clima-trikoissaan muita jumppareita. Päästään sisään, ulkokultaisen iloinen ja teennäinen tervehdys ohjaajalle ja small talkkia perään: Tänään ollaan sitten niiiiin tulessa vai mitä tytöt, ihih hih hih!...

AAARGGHH!!!

Menipä tunti ohi, en seurannut miten hyvin tytskät veti tunnilla koska yksinkertaisesti mua ei vaan kiinnostanut muu kuin oma rehkimiseni (katseet kyllä huomasin vähän väliä) ja pukkarissa alkoi taas se kälätys. Äkkiä kotiin..

Mistä näitä oikein sikiää? Myönnän olevani myös tekstiiliurheilija ihan vaan siitä syystä että mä rakastan Adidaksen kolmiraitaa ja Espritin kauniita ja teknisiä toppeja, ne ovat myös suunniteltuja urheiluun ja kestävät pesun kuin pesun (mulla on Mexx sportin housut olleet käytössä jo toista vuotta eivätkä ole menneet miksikään), ja siitä syystä, että mä omistan näitä vaatteita ja olen huomenna ostamassa lisää mä EN OLE kateellinen näille tytöille joilla sitä paitsi näytti olevan makkaran ja donitsien tuomaa pehmeyttä ihan kiitettävästi jokaisella (kuten mullakin, katoamassa päin kuitenkin.. toivottavasti). Mikä mua vaivaa? Okei, mulla on paha fiilis itsestäni tänään koska mua turvotti kunnolla, tunsin lihonneeni ainakin 7 kiloa yhden yön aikana mutta en usko, että se kamalasti vaikuttaa siihen, että ylipäätänsä mä vihaan tommosia kanalaumoja missä ja milloin vain.

Itse treeniin, jumppa meni hyvin, sain tehtyä lähes kaikki mitä pitikin. Reisien osalta multa loppui voimat koska olin jo pyöräillyt tänään yhteensä 10 km eli fuskasin hieman tunnilla. Vatsat meni ennakoitua paremmin, huomasin venytyksissä että paikat on jumissa. Ai niin.. Ilmottautumistiskillä mun nimi alkaa olemaan jo tuttu salilla. Kuulunko mä kohta jo kalustoon? Mua vähän sieppasi kun virkailija sanoi, että "siitä se lähtee". Mitä toi tarkotti? Meinasko se, että mä oon ihan alottelija koska olen pitänyt tässä vain 1 kk tauon ja sinä aikana hommasin itselleni heilan ja hankkiuduin siitä eroon? Ei hyvää päivää :D Mua ilmeisesti kiinnostaa mun ulkoinen status ja se, minä mua pidetään ja mä en halua olla "aloittelija". Mä haluun olla osana kalustoa ja vanha kasvo!!!