torstai, 30. heinäkuu 2009

Kaakattava kanalauma

Menin tänään jumppatunnille on-off tunnelmissa: oli vähän, että ei voisi vähempää kiinnostaa ja mua närästi, mutta kuitenkin fiilistely sen hyödyistä ja innosta käydä tässä tietyssä jumpassa ajoi mut sinne. Jo viime kerralla pistin merkille, että sinne on ilmestynyt tekstiiliurheilijoista muodostuva muutaman naisen lauma, näähän käy selvästikin ihan innoissaan tällä tunnilla ja se on musta hyvä asia: niinhän mäkin käyn ja syystä että se on kivaa. Eihän siinä mitään, ajattelin viimeksi että he olisivat ihan randomina tulleet katselemaan mikä tunti tää on, kokeilemaan koska en ollut heitä aikaisemmin nähnyt.

Tänään he tulivat siis uudestaan ja olivat jumalauta kyllä niin ollakseen ettei mitään rajaa! Mua niin vituttaa semmoset yli-innostuneet jumpparit jotka tyyliin "tietävät kaiken, osaavat kaiken ja opettavat tietämyksiään muillekin halusit sitä tai et". Nämä kaakattavat kanat vilkuilivat koko tunnin ympärilleen ja katselivat muita, olivat olevinaan asiantuntijoita mikä kyseiseen jumppatuntiin tulee ja kovaan ääneen sitten olivat neuvoneet toisiaan, että miten kukaan ei pidä vatsaansa tiukkana mutta pidä sä! Mulla on oltava joku sisäinen antipatia tai patoutuma kun en millään voi sietää tommosia, ja tästä patoutumasta itsessäni en ole ilmeisesti tietoinen, joka tapauksessa mua niiiiiiiiiiiiiin ärsytti tänään odottaa aulassa jumpan alkamista kun tämä kaakattava kanalauma ensin kaakattivat pukuhuoneessa kuinka tämä tuleva jumppa on niin erinomaisen ihanan valloittavan hyvä kropalle ja mielenterveydelle ja kuinka se on vaan niin paras kaikista ja sitten odotusaulassa jälleen kaakattivat keskenään kovaan ääneen kuinka juuri hän on niin perehtynyt tähän tiettyyn lajiin, kuinka se on vaikuttanut häneen positiivisesti (siinä sitten kehuivat kilpaa) ja kaikki vuorotellen mittailivat nikefitdry-paidoissaan ja adidas clima-trikoissaan muita jumppareita. Päästään sisään, ulkokultaisen iloinen ja teennäinen tervehdys ohjaajalle ja small talkkia perään: Tänään ollaan sitten niiiiin tulessa vai mitä tytöt, ihih hih hih!...

AAARGGHH!!!

Menipä tunti ohi, en seurannut miten hyvin tytskät veti tunnilla koska yksinkertaisesti mua ei vaan kiinnostanut muu kuin oma rehkimiseni (katseet kyllä huomasin vähän väliä) ja pukkarissa alkoi taas se kälätys. Äkkiä kotiin..

Mistä näitä oikein sikiää? Myönnän olevani myös tekstiiliurheilija ihan vaan siitä syystä että mä rakastan Adidaksen kolmiraitaa ja Espritin kauniita ja teknisiä toppeja, ne ovat myös suunniteltuja urheiluun ja kestävät pesun kuin pesun (mulla on Mexx sportin housut olleet käytössä jo toista vuotta eivätkä ole menneet miksikään), ja siitä syystä, että mä omistan näitä vaatteita ja olen huomenna ostamassa lisää mä EN OLE kateellinen näille tytöille joilla sitä paitsi näytti olevan makkaran ja donitsien tuomaa pehmeyttä ihan kiitettävästi jokaisella (kuten mullakin, katoamassa päin kuitenkin.. toivottavasti). Mikä mua vaivaa? Okei, mulla on paha fiilis itsestäni tänään koska mua turvotti kunnolla, tunsin lihonneeni ainakin 7 kiloa yhden yön aikana mutta en usko, että se kamalasti vaikuttaa siihen, että ylipäätänsä mä vihaan tommosia kanalaumoja missä ja milloin vain.

Itse treeniin, jumppa meni hyvin, sain tehtyä lähes kaikki mitä pitikin. Reisien osalta multa loppui voimat koska olin jo pyöräillyt tänään yhteensä 10 km eli fuskasin hieman tunnilla. Vatsat meni ennakoitua paremmin, huomasin venytyksissä että paikat on jumissa. Ai niin.. Ilmottautumistiskillä mun nimi alkaa olemaan jo tuttu salilla. Kuulunko mä kohta jo kalustoon? Mua vähän sieppasi kun virkailija sanoi, että "siitä se lähtee". Mitä toi tarkotti? Meinasko se, että mä oon ihan alottelija koska olen pitänyt tässä vain 1 kk tauon ja sinä aikana hommasin itselleni heilan ja hankkiuduin siitä eroon? Ei hyvää päivää :D Mua ilmeisesti kiinnostaa mun ulkoinen status ja se, minä mua pidetään ja mä en halua olla "aloittelija". Mä haluun olla osana kalustoa ja vanha kasvo!!!

keskiviikko, 29. heinäkuu 2009

Pähkäilyt a la Chaos

Joo, tosiaan tein päätöksen aloittaa kehoni muokkauksen ja tähdätä vuosien hikistä treeniä ja tiukkaa ruokavaliota jälkeen bodyfitnes-kisoihin! Tämä ajatus on ollut tiedostamatta mielessäni jo pitkään, se vain odotti sen hoksaamista ja sain ahaa-elämyksen kun mietiskelin harrastuksiani ja niiden pidemmän ajan tähtäystä tulevaisuuteen: olen perso pitkille projekteille ja pää poikki-teloituksille. Joskus eräs sanoi vaan mulle, että musta tulis hyvä kehonrakentaja ja siitä mulle on jäänyt ajatus tästä lajista. Bodaus kyllä kiinnostaa, mutta haluan näyttää silti naiselta joten bodyfitness nousi mun lajiksi ja tässä sitä ollaan suuressa suunnitelmassa ja itsetuntokysymyksissä, onko minusta tähän, olenko narsistinen hifistelijä ulkonäön ja ravinnon suhteen, treenien tiimoilta ja ja..

Olin mitä olin, olen pari päivää tässä miettinyt pää punaisena että mitä ensinnäkin valitsen hyväksi palautusjuomaksi treenien jälkeen. Urheilutaustaa jo löytyy onneksi, en ihan tyhjästä ole aloittamassa mutta nyt nousee isommalle tapetille ruokavalio ja sen suhteen mä olen tarkkana kuin porkkana. Jo pelkästään markkinoilla olevien proteiinilisien, palkkareiden ja muiden vastaavien kirjo on saanut mut ähkyyn ihan tosissaan. Kaikki on niin hyviä vaihtoehtoja ja mikään ei kuitenkaan ole ylitse muiden (paitsi hinnoiltaan), foorumit ja keskustelupalstat suorastaan tursuavat mielipiteitä mauista ja tehoista puolesta ja vastaan. Tämän olen onneksi jo tähän mennessä ratkaissut, olen tehnyt valintani mitä ostan mutta sitten se pitäisi sieltä kaupasta saada lukulaitteen läpi ja body-lehden mukana selkäreppuun.. Katseet vaihtavat omistajiaan. Tämä odottaa siis ylihuomenna mua kun palkka tulloo ja pääsen samalla ostamaan uudet treenikamppeet!

Kassatilanne mun proteiini-palkkari-lisien ja body-lehden sekä shakerin kanssa vois olla tämmönen:

"Joo-en-mä-bodaa-vaan-nää-on-mun-miehelle", "nyt alkoi uus elämä", "pöh, tää on vaan mun normisatsi, pääs loppuun kaikki samaan aikaan", *mitä vittua toi kassaämmä tuijottaa*, "jeh, on mulla plussakortti.. ai, jaa että henkkarit... maksoiko nää niin paljon?", *hymyile vaan, katotaan vuoden päästä kun mä tuun sun kassalle ostamaan mun ehrmann-satsini että kenellä on se leveempi perse*, jne jne.. Mä spekuloin valtavasti, tiedetään. Jotenkin mun kynnys mennä kauppaan ostamaan "bodareiden" kamaa on iso, en näytä yhtään siltä että edes kävisin salilla koska sekin harrastus on vasta aloitettu.. Ja mä rakastan sitä niin paljon <3 :) Toivotaan siis hiljaisia hyllyjen välejä! Mä olen monesti käynyt tirkistelemässä palkkaripusseja ja proteiinilisiä ja joka saatanan kerta on joku äijä tullut kyyläämään siihen viereen, mittailemaan mua ja hyllyä että mitäs tytskä noilla muka tekee. Muah hah ajattelen takaisin, sulle taas on tainnut kalja maistua vähän enempi ja kävelen raejuustohyllylle.

Että semmottia. En malta odottaa siis ylihuomista. Mulla on nyt rahat ihan finaalissa, huominen pitäisi vielä kestää röökiaskin jämän kanssa ja kananmunien vetelyjen parissa, kas kummaa kun joku on tyhjentänyt mun ruokavarastot mitkä täytin viimeeksi kun mulla vielä oli rahaa. Joku saakelin syöppö. Mä pystyn visioimaan itseni kaupassa ostamassa treenikamoja mitkä olin jo varannut eilen ja sen miehen kanssa treenaamassa minkä aion pokata salilta tai jostain vastaavista kuvioista: meidän tulee olla samaa henkeä myös lihassa. Eikä pelkästään treenit riitä, eilen olin oikeasti niin pahassa puutteessa ettei tosikaan. Lopetin e-pillereiden syömisenkin kun vasta kuollut kesäromanssini haudattiin lopullisesti, mitä hittoa mä niitä syön kun ei ole edes seksielämää muualla kuin mielikuvituksissani.. Siellä ainakin se on hekumallista. ;)

Untill next time!

  • Ei saa nauraa, elämän pitäisi olla vakavaa ja surkeeta jotta se olisi mainitsemisen arvoista ja mielenkiintoista ;)

  • Henkilötiedot

    Fitness-harrastusta aloitteleva salikissa kirjoittaa kuulumisiaan treenien, syömisten ja rakkauselämänsä tiimoilta. Saattaa sisältää karkeaa kieltä, K-18 materiaalia ja pöyristyttävää ajatelmaa. Adult content!
    * * * * *
    Teretulemast seurailemaan mun pähkäilyjäni ravintoarvojen ja treenien balansseja, tunteiden ja järjen ristiriitaa ja katoavia/kasvavia senttejä kropassa ja tilipussissa!! Luku 1 on aloitettu elämäni uudessa testamentissa jossa jumala (minä) en tunne armoa rautaa nostellessa, jumala jonka takia miehet yleensä ahdistuvat ja jättävät pelit kanssani pelaamatta ja jossa profeetat tietävät yhtä paljon kuin ei mitään. On vain tämä päivä, tämä hetki ja tuleva treeni.. Mainitsinko vielä että työ, miehet, kirjat, netti.. tuleva kesäloma? Tunteet, panetukset ilman helpotusta (kyllä, olen sinkku), sekava kämppä jota en millään viitsisi siivota kun se on kuitenkin taas huomenna ilmeisesti kaljuuntuvan(?) kissani karvoittama ja ja..
    Siis nähtäväksi jää mitä tänne syntyy vai syntyykö yhtään mitään!! :)

  • Tagipilvi